1.6.2017

Hanna Cederberg 1.6.2017

Miksi? Pohdintaa menetyksistä

Kun kohtaamme menetyksiä omassa elämässämme tai lähipiirissä, haluamme usein tietää, miksi näin tapahtui. Länsimaisina ihmisinä etsimme loogista ja rationaalista selitystä asioille. Kristittyinä haluaisimme tietää myös ”hengellisen vastauksen”.

Surevaa tai menetyksen kokenutta ihmistä ei kuitenkaan auta lohdutusyritykset, joilla yritetään ”auttaa” surijaa. Mallivastaus uskon tai minuuden vahvistumisesta, vertailu, että jollakin muulla on paljon vaikeampaa tai ”Nyt hän on taivaassa!!” –hehkutus eivät lohduta eivätkä auta surijaa, päinvastoin. Aito myötätunto, osanotto ja sanaton lohdutus – halaus tai lempeä katse viestivät kanssaelämisestä. Job oli ystävineen tavallaan oikeassa, mutta vastaukset olivat vääriä ja väärään aikaan annettuja.

Suru ja menetykset, samoin kuin ilo ja onnistumiset, kuuluvat jokaisen elämän kiertokulkuun, mutta nykyihmisillä, joille lähes kaikki asiat ovat saavutettavissa, tuntuu olevan käsitys, että elämän pitäisi olla helppoa, ja siksi menetysten hyväksyminen on vaikeaa. Esimerkiksi afrikkalaiset suhtautuvat kuolemaan paljon luontevammin kuin länsimaalaiset. Prayer 24/7-liikeen perustaja Pete Graig kirjoittaa kirjassaan Jumala äänettömällä:

”Julkisuuspakkomielteisessä maailmassa, joka on hemmoteltu loitolle kuolemasta ja puudutettu kipua vastaan, meitä on muistutettava siitä, että on luonnollista saada ongelmia, sairastua, joutua taloudellisesti tiukoille ja kokea ihmissuhteiden särkymistä. Jeesus lupasi: ”Maailmassa te olette ahtaalla” (Joh 16:33), mutta monikaan meistä ei kiinnitä tätä jaetta jääkaapin eteen. Mutta kun koemme takaiskuja, tunnemme tulleemme petetyiksi. Kysymme: Miksi minä?” ikään kuin tällaisten asioiden ei pitäisi vaivata Kristuksen seuraajaa.”

Raamatussa on luvattu, ”ettei yksikään varpunen putoa maahan teidän Isänne sallimatta.
Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut.” (Matt 10: 29-30) Eikö siis Jumala pidä meistä huolta ja johdata aina, eikä vain silloin kun näyttää tai tuntuu siltä?

Onko vastausta siihen, miksi Jumala ottaa rakkaan ihmisen pois tai sallii sairauden, työttömyyden, ottaa rakkaan ihmisen pois tai muun menetyksen? Haluan ajatella, että vastaus löytyy iankaikkisuudesta ja taivaasta, josta voi kokea aavistuksen syntymän ja kuoleman hetkellä. Uskovina joudumme kohtaamaan samoja menetyksiä kuin muutkin. Rukouksiin ei aina tule toivomiamme vastauksia, mutta uskon, että rukoukset kuitenkin kuullaan ja niillä on vaikutusta.

Jumala toivoo, että kiitämme ja ylistämme Häntä silloinkin, kun asiat menevät kannaltamme pieleen, kovienkin takaiskujen kohdalla. Hän ei luvannut varjella meitä ikäviltä asioilta, vaan niiden keskellä. Silloin voimme kokea rauhaa, joka ylittää ymmärryksen, ja saamme voimaa kohdata menetykset.

Maarit

Kaikki artikkelit